Handlerit haastattelussa osa 5 ~ Jonna Lehto

Tällä kertaa haastattelin Jonna Lehtoa, joka on yksi esikuvistani ja Jonna on myös menestynyt upeasti junnu-urallaan. Tämä vuosi oli Jonnan viimeinen vuosi junior handlerina, mutta varmasti häntä tullaan näkemään rotukehissä paljon.

Aiemmin ilmestyneet:
Osa 1 ~ Sara Jokela
Osa 2 ~ Tilda Rinne
Osa 3 ~ Lotta Nykänen
Osa 4 ~ Hilde Fredriksson

1. Kerro itsestäsi ja taustasta handlerina? 

Olen Jonna Lehto, 17 vuotias tyttö Kaarinasta. Koirat ovat olleet osa elämääni koko ikäni, ja ensimmäistä kertaa virallisessa kehässä ollessani taisin olla 7 vuotias. Junior handlerin aloitin heti sinä vuonna kun täytin 10 vuotta, nyt siis kilpailen jo viimeistä vuotta.

2. Millainen handleri olet? 
Tämä on aika vaikea kysymys, mutta olen rauhallinen, määrätietoinen sekä koiraa kannustava handleri. 

3. Sinun hyvät ja huonot puolesi handlerina? 
Mielestäni huonoja puolia on, että kehässä en osaa hymyillä sekä jännitän ennen kehää. Jännitys onneksi kaikkoaa aina kun astun kehään. Hyviä puolia omasta mielestäni ovat rauhallisuus, määrätietoisuus sekä koiran kannustaminen, niinkuin sanoinkin.

4. Ikimuistoisin näyttely/kokemus handlerina? 

Ikimuistoisin näyttely oli ehdottomasti Helsingissä järjestetty Maailman Voittaja 2014. Perjantaina lunastin paikkani 114 junior handlerista MM-finaaliin, tällöin jo ajattelin että ei voisi viikonloppu paremmaksi muuttua. Sunnuntaina meidän englanninsetteri Goldie sai Maailmanvoittaja 2014 tittelin, sekä sijoituin maailman mestaruus -finaalissa maailman rakkaimman ensimmäisen oman koirani Karkin kanssa pronssille. Tätä viikonloppua ei kuvaa mikään muu sana paremmin kuin uskomaton. MV-2014 tulee ikuisesti säilymään kirkkaana mielessä. Toinen ikimuistoinen näyttelykokemus oli ehdottomasti Suomenmestaruusvoitto! Kilpailin meidän Goldien kanssa, jonka kanssa en olisi ikinä uskonut kilpailevani yhtäkään junior handler kilpailua, koska Goldie ei todellakaan ole mikään helpoin esittää. Tähän on pakko vielä mainita tämän vuoden Voittaja -näyttelyt sekä elämäni viimeinen viikonloppu junior handlerina. Kilpailin ihanan punaisen setteri Justinin kanssaa. Lauantaina olimme yllättäen BIS-junior handler ja lunastimme paikkamme SM- finaaliin, vaikka olin jo täysin varma että katson SM-finaalin katsomosta kannustaen ystäviäni. Mikä olisi parempi tapa päättää junnu ura , kuin nauttien kilpaillessa parhaalla kisakaverilla suomen parhaiden handlereiden kanssa SM-finaalissa ja vielä sijoittua toiseksi! 

5. Millainen on mielestäsi hyvä handleri?
Mielestäni hyvällä händlerillä on täydellinen yhteistyö koiransa kanssa. Kaikki huomio kiinnittyy koiraan, ei esittäjään. Handleri saa koirasta parhaat puolet esille sekä saa koiran loistamaan kehässä muiden rinnalla.

6. Onko sinulla jotain lempirotuja esittää? 

Nautin olla kaikkien koirien kanssa, mutta samojedinkoirat sekä setterit on mun lemppareita yleensä. 

7. Miten toimit uuden koiran kanssa? 
Juttelen sille ja koitan leikkiä sen kanssa, katson mitä pitää nameista. Kävelen sen kanssa ja luon siihen kontaktia. Vasta kun olen varma että koira luottaa minuun, kokeilen seisottamista sekä liikuttamista. 

8. Miten luot kontaktin uuden koiran kanssa? 
Juttelen koiralle rauhoittavasti, koitan leikkiä, kävelytän, koitan antaa nameja tai vain rapsuttelen. Toki jokaisella koiralla sovellan näitä sen mukaan mikä tuntuu kyseiselle koiralle parhaalta tavalta. 

9. Onko jotain yleistä virhettä mikä tehdään? 
Epävarmuus, se näkyy helposti huonona yhteistyönä koiran kanssa sekä väkinäisyytenä eikä koira anna tällöin parastaan.

10. Pitäisikö aikuisten oppia nuorten esittämisestä jotain? 

Aikuiset voisivat oppia nuorilta sen, että kehässä on hauskaa yhdessä koiran kanssa! 

11. Mitä neuvoja antaisit aloittelevalle handlerille?
Muistakaa nauttia jokaisesta kilpailusta, pitää koiran kanssa hauskaa ja tehdä kaikki yhdessä koiran kanssa. Ei myöskään saa pelätä liikaa virheiden tekemistä, jälkikäteen jokaisesta virheistä oppii aina jotakin!

Handlerit haastattelussa osa 4 ~ Hilde Fredriksson

Tällä kertaa haastattelussa on Hilde Fredriksson, joka on upeasti menestynyt junnuaikoinaan, voittaen Suomen-, Pohjoismaiden- ja Maailmanmestaruuden. Tällä hetkellä Hilde esittää koiria näyttelyissä, menestyen mahtavasti, ja on välillä tuomaroimassakin junnuja. Mutta nyt pidemmittä puheitta, mennään Hilden vastauksiin kysymyksiini.

Aiemmin ilmestyneet:
Osa 1 ~ Sara Jokela
Osa 2 ~ Tilda Rinne
Osa 3 ~ Lotta Nykänen

1. Kerro itsestäsi ja taustasta handlerina?

Olen Hilde Fredriksson, 21 vuotias Helsingistä. Minulla on kaksi kleinspitziä kotona, kohta 10-vuotias Nelli ja 6-vuotias Ninja. Koiria olen esittänyt yli 10 vuotta, aloitin siis jo nuorena. Ensimmäinen koirani oli kleinspitz Tipsu, jonka perheeni sai kun olin 7-vuotias. Tipsun oli tarkoitus olla vain kotikoira, perheen lenkkikaveri. Jostain syystä eksyin match show:hun eräänä päivänä ja aloitin lapsi ja koira-kisoissa käymisen. Yhtenä päivänä myöhästyin lapsi ja koira-kisasta ja jouduin osallistumaan junior handleriin. Vaikka olin nuorin osanottaja, sijoituimme Tipsun kanssa viidensiksi 20. kilpailijasta. Tästä lähti ajatus ilmoittaa Tipsu rotukehiin ja parin rotukehän jälkeen osallistuin ensimmäiseen junior handler-kehään. Tipsu oli todella vaikea koira jo kotioloissa, sillä se oli pelkopurija. Näyttelyissä sain sen lopulta rentoutumaan niin, että se voitti jopa Rotunsa parhaan kerran, puhumattakaan meidän yhteisistä junior handler-voitoista jotka todella olivat työvoittoja. Tipsu oli se koira, joka opetti minulle kaikista eniten. Tutustuttuani uusiin ystäviin kehien laidalla, sain lainaksi muiden koiria kilpailuihin. Siitä se sitten oikeastaan lähti, eikä loppua ole ollut näkyvissä!

2. Millainen handleri olet?

Pyrin pitämään hauskaa koiran kanssa kehässä, sillä sekä koiran ja esittäjän pitäisi nauttia tilanteesta. Olen myös usein hyvin rauhallinen ja minulla on erittäin pitkä pinna. Yritän kokoajan kehittyä, käyn esim. mahdollisuuksien mukaan mielelläni esittämässä koiria eri rotujen kollegioissa, sillä mielestäni on todella mielenkiintoista kuulla asiantuntijoiden lausuntoja eri roduista.

3. Sinun hyvät ja huonot puolesi handlerina?
Hyviksi puoliksi sanoisin, että minulla on aika laaja tuntemus eri roduista. Junior handler-aikana pyrin kisaamaan monella eri rodulla ja koiralla, sillä halusin oppia uutta kokoajan. Tämä oli hyvä valttikortti junior handler-kisoissa kun vaihdatettiin koiria. Tänäkin päivänä uusia kokemuksia tulee kokoajan eteen, ja mikäs sen parempaa. Kuten aikaisemmin sanoin, on minulla hyvät hermot ja pysyn melko rauhallisena vaikka eteen tulisi hankala tilanne. En myöskään koskaan ole jännittänyt kehätilannetta ja siitä on aina ollut vain hyötyä. Huono puoli minussa on se, että keskityn todella paljon koiraan kehässä ja kaikki muu saattaa jäädä pimentoon. Monesti en huomaa esim. kun tuomari huitoo minua kohti tai toiset ovat jo lähteneet liikkeelle.

4. Ikimuistoisin näyttely/kokemus handlerina?

Ikimuistoisia kokemuksia on monia, tietenkin isojen arvokisojen voitot kuuluvat niihin. Pohjoismaidenmestaruusvoitto vuonna 2009 oli todella huikea, olin vasta 14-vuotias ja en ollut saanut toivomaani rotua kilpailuun. Lopulta minulle hankittiin saluki, ja juoksin melkein suoraan kehään sen enempää tutustumatta koiraan. Tässä sain käyttää kaikkea oppimaani, sillä koirakaan ei ollut helpoimmasta päästä! Ennen tätä kisaa en ollut edes kisannut Suomenmestaruuskisassa kertaakaan. Kova työ palkittiin tunnetun ex-ammattihandlerin tuomaroimana. Viiden vuoden päästä tästä, sain esittää kisassa olleen tuomarin faaraokoiraa maailmanvoittaja-näyttelyssä rotunsa parhaaksi asti. Myöhemmin Suomen ja maailmanmestaruudet ovat tietenkin jääneet mieleen, kuin myös Cruft’sissa kisaaminen ihan kokemuksen vuoksi! Myös katastrofaaliset tilanteet jäävät yllättävän hyvin muistiin, kuten esim. ollessani Thaimaassa näyttelyssä. Jalkani lähti lipsumaan kengästä, ja lopulta lensin suoraan naamalleni juostessani edes-takaisin esittämäni thai ridgebackin kanssa.

5. Millainen on mielestäsi hyvä handleri?

Mielestäni hyvä koiranesittäjä tietää paljon eri alueista. Hän osaa lukea koiraa, tietää koiran anatomiasta ja on näkymätön antaen koiralle kaiken huomion. Hän tekee esittämisen helpoksi, ilman mitään ylimääräisiä kommervenkkeja. Kun katsot hyvää esittäjää, silmäsi kiinnittyy koiraan ja et oikeastaan muista kuka oli hihnanpäässä. Silloin esittäjä on onnistunut tehtävässään.

6. Onko sinulla joku jolta olet oppinut taitojasi?

On niin monia ihmisiä, jotka ovat auttaneet minua näiden viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kaikki koiranomistajat, joilta lainasin koiria junior handleriin, ovat neuvoneet minua miten juuri heidän rotuansa kuuluu esittää. Ihan alussa ystäväni auttoivat, treenasimme yhdessä. On lukuisia jotka ovat jakaneet tietonsa ja taitonsa minulle ja olen siitä todella kiitollinen. Ilman heitä en varmastikaan olisi päässyt näin pitkälle! Perheeni ei todellakaan ollut koiranäyttelymaailmassa, nyt myöhemmin äitini on hurahtanut harrastukseen ja toimii usein kehäsihteerinä. Kehään häntä ei kuitenkaan edes kirveellä uhaten saisi, joten ”veressä” ei tämä harrastus ole ollut! Siksi olenkin niin kiitollinen, että olen saanut monia ystäviä, jotka ovat auttaneet pitkin vuosia.

7. Onko sinulla jotain lempirotuja esittää?

Rakastan juosta isojen koirien kanssa ja pidän roduista joiden kanssa saa luotua kunnon kontaktin. Mitään yhtä rotua ei ole, pidän oikeastaan kaikista rotuista. Yksilötasolla sitten on moniakin lempikoiria. Tällä hetkellä esitän pääasiassa partacollieita, australianpaimenkoiria, buhundeja ja skotlanninterriereitä. Kaikki nämä rodut ovat todella hauskoja ja haasteellisia omalla tavallaan.

8. Miten toimit uuden koiran kanssa?

Riippuu täysin siitä mikä rotu ja minkälainen koira ovat kyseessä. Paras tapa tutustua uuteen koiraan on tehdä kaikkea normaalia sen kanssa. Mennä leikkimään tai lenkille, niin näkee miten koira toimii eri tilanteissa. Toki jos näyttelyssä suoraan pitää mennä kehään uuden koira kanssa, niin tilanne on eri. Silloin yleensä makupalat ovat hyviä ja esim. temppujen tekeminen. Tämäkään ei päde kaikkiin, joten jokaisessa tilanteessa tarvitaan koiranlukutaitoa. Yleensä myös koiranomistaja tietää parhaiten miten koiran kanssa on toimittu.

9. Miten luot kontaktin uuden koiran kanssa?

Puhumalla, leikkimällä, silittämällä, teettämällä temppuja tai mitä ikinä tuleekaan mieleen! Kuten sanottu, täytyy ensin koittaa lukea koiraa ja kysyä omistajalta millainen koira on.

10. Onko jotain yleistä virhettä mikä tehdään?

Monesti koiria ei kehuta kehässä ja sitten ihmetellään miksi se vaan riuhtoo tai haistelee maata. Koira tarvitsee motivaatiota tekemiseen, ja siihen ei välttämättä riitä pelkät makupalat. Myös ns. ”itsensä esittäminen” on hyvin yleistä varsinkin ulkomailla ja tähän ei kenenkään tulisi pyrkiä. Yksi iso virhe mitä yleensä huomaan esittäjien tekevän, on että esitetään jokainen koira samalla tavalla. Tässä taas tulee esiin eri rotujen ja yksilöiden tuntemuksen tärkeys!

11. Pitäisikö aikuisten oppia nuorten esittämisestä jotain?

Ehdottomasti! Aikuisten pitäisi oppia nuorilta siinä missä nuoret oppivat vanhemmilta. Molemmat ovat eri tilanteissa, ja molemmilla on varmasti annettavaa toiselle. Varsinkin rotukehissä monet aikuiset voisivat tehdä tuomarin työstä paljon helpomman, esimerkiksi olemalla valmiina kun tuomari katsoo ja oppimalla liikuttamaan koiraa oikein. Se minkä jokaisen esittäjän tulisi oppia, ovat käytöstavat kanssakilpailjoita, koiria ja tuomaria kohtaan! Aivan sama, kuka voittaa niin aina pitää olla reilu ja onnitella. Pitää muistaa, että näyttelyt on arvostelulaji ja tuomari on se joka päätöksen tekee.

12. Mitä neuvoja antaisit aloittelevalle handlerille?

Neuvoisin kaikki nuoria opiskelemaan paljon koirista, niiden esittämistavoista ja ihan koiran koulutuksesta. Aloittelevan esittäjän kannattaa rohkeasti mennä mukaan treeneihin, tai suoraan näyttelyyn. Kuulen monesti että nuori ei uskalla mennä sm-osakilpailuun, tai jonkun tunnetun tuomarin kehään? Osakilpailussa ei ole mitään eroa normaaliin kisaan, ainoastaan se, että voittaja pääsee Suomenmestaruusfinaaliin. Tuomarilla ei taas ole mitään merkitystä siihen, minkälaisen suorituksen teet kehässä, ainoastaan mikä lopputulos on. Kannustakaa toisianne, tutustukaa uusiin ystäviin ja olkaa aktiivisia! Mitä sinä voit tehdä lajin eteen? Voit vaikka kouluttaa nuorempia alueellasi. Nykyään kilpailijamäärät ovat todella laskussa, enkä oikein osaa sanoa miksi. Joten meidän kaikkien täytyy olla aktiivisia ja pitää tämä upea laji hengissä! Minulta voi aina tulla kysymään neuvoja tai vaan juttelemaan näyttelyissä, kaikki ollaan oltu aloittelijoita joskus.

Mielipiteitä näistä haastatteluista saa kertoa ja myös toiveita ketä haastattelisin!

Handlerit haastettelussa osa 3 ~ Lotta Nykänen

Lotta ja Exclamation Time Traveller "Trek"
PM1

Tämä kolmas osa Handlerit haastattelussa -postaussarjasta on Lotta Nykäsestä, joka on Suomessa ja myös ulkomailla upeasti menestynyt vasta nuoremmissa kisaava tyttö. Lotta on aina näyttelyissä aivan sairaan iloinen ja Lotan seurassa ei ole koskaan tullut aika pitkäksi, Lotta on myös aina menossa johonkin. Mutta siirtykääpä nyt lukemaan Lotan mietteitä ja vinkkejä handlereille!

Aiemmin ilmestyneet:
Osa 1 ~ Sara Jokela
Osa 2 ~ Tilda Rinne

Lotta ja FI MVA Eerondaali Olivia "Viva"
JH1 Turku KV

1. Kerro itsestäsi ja taustasta handlerina?
Olen Lotta Nykänen 13v ja asun Mikkelissä. Koiria meillä on ollut aina kotona, tällä hetkellä staffordshirenbullterrieri Lahja 2,5v ja keeshond Viva 4v. Aloitin koirien esittämisen ihan pikkutyttönä lapsi ja koirakilpailuissa jonka jälkeen jatkoin juniorhandler kilpailuihin. Nykyään kisaan juniorhandlerissa sekä esitän koiria rotukehissä aktiivisesti.

2. Millainen handleri olet?
Handlerina olen rauhallinen ja haluan aina että koiralle jää mukava kokemus kehästä. Otan koiran huomioon aina yksilönä ja haluaisinkin aina hieman aikaa tutustua uuteen koiraan jotta välillemme syntyisi luottamus.

Lotta ja Inamorata Tamaam "Iina"
JH1 Helsinki KV

3. Sinun hyvät ja huonot puolesi handlerina?
Hyvinä puolina pidän itsessäni rauhallisuutta ja sitä että kohtelen koiraa aina hyvin. Olen iloinen ja kärsivällinen handleri. Huonoina puolina pidän sitä että saatan joskus jännittää ennen kehää, mutta jännitys häviää kun pääsen kehään.

4. Ikimuistoisin näyttely/kokemus handlerina?
Näitä olisi monta! Jokainen näyttely on jollain tavalla jäänyt mieleen mutta erityisesti tänä kesänä Latviassa ”vaikeuksien kautta voittoon” reissu jäi mieleen. Olimme ystävien kanssa tosiaan Latviassa ja matkalle sattui monen monituista mutkaa ukkosmyrskyistä rikottuihin autoihin.. Kaksi päivää juoksin kehästä toiseen monen koiran kanssa painostavassa helteessä ja toisena päivänä kesken kehän pyyhkäisi ukkosmyrsky läpi näyttelyalueen. Päivän päätteeksi rättiväsyneenä kilpailin vielä jh:ssa nuorella amerikancockerspanieli Trekillä ja olimme BIS1!

Lotta ja C.I.B FI DK LV LT MVA V-07 BALTJV-07 JV-07 PMV-08 HeW-10 HeW-11 EEJV-07 LTV-08 RKFV-08 LVV-09 V-12 HeW-13 VV-15 Tirhan Pearly Bay "Helmi"

5. Millainen on mielestäsi hyvä handleri?
Hyvä handleri on rauhallinen ja kärsivällinen sekä saa koiran loistamaan kehässä.

6. Onko sinulla joku jolta olet oppinut taitojasi?
Kipinän lajiin sain lapsi ja koirakilpailuista. Niihin aikoihin tutustuin Ritva Palkeiseen ja hänen kleinspitzeihinsa. Ritva ja kleinit ovat siis minun opetusmestareita ja olenkin todella kiitollinen että olen saanut niin arvokasta oppia ihan alusta lähtien.

7. Onko sinulla jotain lempirotuja esittää?
Kaikenkokoiset spitzit ovat olleet aina lähellä sydäntä. Nykyään spitzien lisäksi olen kovasti tykästynyt erilaisiiin spanielirotuihin ja olenkin kilpaillut tänä vuonna jonkin verran amerikancockerspanieleilla sekä englanninspringesspanielilla.

8. Miten toimit uuden koiran kanssa?
Otan koiraan ensimmäisenä kontaktin ja annan koiran rauhassa tutustua itseeni. Kokeilen erilaisia tapoja kuinka saan koiran parhaiten esitettyä. Kuuntelen koiran omistajan toiveita miten koira tulisi esittää ja millä tavalla koiraa on aiemmin esitetty.

9. Miten luot kontaktin uuden koiran kanssa?
Namilla, rapsutuksilla, kehumalla ja leikkimällä.

Lotta ja Slievanea Blue Magic

10. Onko jotain yleistä virhettä mikä tehdään?
Jh-kehissä varmasti yksi yleisimmistä virheistä on esittää itseään eikä koiraa.

11. Pitäisikö aikuisten oppia nuorten esittämisestä jotain?
Joskus aikuiset ovat liian totisia ja rotukehissä kilpailu on kovaa sekä se joskus näkyy aikuisten ihmisten käytöksessä koiraa tai kanssakilpailijoita kohtaan.

12. Mitä neuvoja antaisit aloittelevalle handlerille?
Aloittelevan handlerin kehottaisin valitsemaan tutun ja turvallisen koiran ensimmäisiin kilpailuihin. Lannistua ei kannata vaikka ei heti pärjäisikään, kisan jälkeen voi miettiä sitten ongelmakohtia ja treenata niitä seuraavia kisoja varten.

Piirinmestaruus voitto! Siinä lensi kirjaimellisesti koira sekä kampa!

Yhteistyössä Lotan kanssa:

Handlerit haastattelussa osa 2 ~ Tilda Rinne

Toisessa osassa tätä postaussarjaa haastattelussa on Tilda Rinne, joka on kuulunut aina yhtiin esikuvistani.

Tildaa näkee erittäin monen rodun kanssa kehässä. Yksi omista lemppareistani Tildan esitettävistä on Elliot-bokseri, joka on yksi Suomen hienoimmista boksereista. Mutta nyt voitte siirtyä lukemaan Tildan mietteitä handlerina olosta. Kommenttia saa mielellään laittaa!

Aiemmin ilmestyneet:
Osa 1 ~ Sara Jokela

1. Kerro itsestäsi ja taustasta handlerina? 

Olen Tilda Rinne 18-vuotias opiskelija Turusta. Ensimmäisen koiramme mukana siskoni innostui koiranäyttelyistä ja nopeasti hän sai minutkin innostumaan. Aloitin koiranäyttelyt junior handler -kehistä vuonna 2008, mutta vasta 2011 aloitin kisaamaan melkein jokaisessa näyttelyssä. Vuosi alkoikin tammikuussa Turku kv:ssa upeasti Varsinais-Suomen piirinmestaruudella, sekä normaalin että sm-osakilpailun BIS 2 sijalla. Aloin kuitenkin esittämään koiria rotukehissä vasta vuoden 2012 aikana. Nuorempana tiesin mitä panoksia rotukehissä voi olla, joten päätin pysytellä vain junior handler -kisoissa.

2. Millainen handleri olet? 

On vaikea määritellä itseään handlerina, koska millainen handleri olen, vaihtelee koiran mukaan. Uskoisin itseni olevan monipuolinen ja positiivinen handleri. Osaan tuoda koiran parhaat puolet esille ja pitää hauskaa kehässä!

3. Sinun hyvät ja huonot puolesi handlerina? 

Toistan nyt hieman itseäni, mutta parhaimpia puoliani on monipuolisuus ja osaan kannustaa koiraa. Huonoina puolina on, että saatan välillä ennen kehää jännittää, mutta heti kun astun kehään jännitys katoaa.

4. Ikimuistoisin näyttely/kokemus handlerina?
Elämäni ikimuistoisin kisa oli viimeinen junior handler -kisani. Olin jo vuotta aikaisemmin päättänyt, jos saan mahdollisuuden kisata SM-finaalissa haluan kisata siperianhusky Turhakkeella. Turhake oli minun unelmieni koira. Voitimme yhdessä SM-osakilpailuja, pääsimme Suomen edustusjoukkueeseen, Olimme SM-finaalissa sijoilla. Voitimme piirinmestaruuksia ja monia BIS-JH:ita. Kaikki tunsivat meidät parina ja kaikki vieläkin muistavat sen upean koiran, jolla sain kisata. Valitettavasti vuoden 2015 alussa koira menehtyi ollessaan vasta 5 vuotias. Olin musertunut enkä uskonut löytäväni enää yhtä mahtavaa kisakoiraa itselleni. Toukokuussa voitinkin SM-osakilpailun ja lunastin itselleni paikan finaaliin. Iso mietintä alkoi kellä haluaisin kisata. Olin kisannut kaikki finaalini Turhakkeen kanssa, joten oli iso päätös edessä. Sainkin sitten Porvoo KV näyttelyyn JH-koiraksi ystävältäni australianterrieri Salvadorin. Koira oli vasta 2-vuotias nuorukainen. Rotu oli minulle hyvin tuttu, sillä kisasin ensimmäisen vuoteni melkein kokonaaan australianterriereillä. Kun sain koiran käteeni, mietin mielessä tämän olevan se koira, jolla haluan kisata. Koira oli aivan kuin Turhake luonteeltaan ja me sovimme toisillemme täydellisesti. Kisapäivänä minua hermostutti jaksaisiko koira koko kisan läpi. Minua ei ole ikinä jännittänyt niin paljoa. Olin erittäin tyytyväinen yksilöarvosteluuni, joka oli minulle koko kisan tärkein osio. Sain vihdoin mielenrauhan ja olin jo pelkästään siihen tyytyväinen. Pääsimme kuitenkin Salvadorin kanssa TOP10 joukkoon ja olin ihmeissäni. Kun TOP5 kisaajat valittiin ja minun nimeni kutsuttiin, alkoivat kyyneleet valua. Olimme loppujen lopuksi SM-pronssilla tämän nuoren pojan kanssa. En ole ikinä itkenyt niin paljoa. Olin niin onnellinen saaden kisata viimeisen kisani Salvadorin kanssa, koiran, joka oli minulle uusi Turhake.

5. Millainen on mielestäsi hyvä handleri?
Mielestäni hyvä handleri on sopeutuva. Handlerin pitää osata muuttaa handlaustaan ja kehonkieltään jokaisen koiran mukaan, sillä kaikki koirat ovat yksilöllisiä. Handleri tuo myös koiran parhaat puolet esille ja osaa kannustaa koiraa parhaaseen suoritukseen, eikä ikinä syytä koiraa. Kehän tärkein sääntö on pitää hauskaa!

6. Onko sinulla joku jolta olet oppinut taitojasi?
Olen oppinut monelta ihmiseltä taitoja. Olen kuitenkin pohjan saanut siskoltani. Muut ovat auttaneet minua olemaan muuntautumiskykyinen.

7. Onko sinulla jotain lempirotuja esittää? 

On vaikea valita rotuja, joita tykkään esittää, sillä jokaisesta rodusta löytyy jokin ihana yksilö. Siperianhusky on kuitenkin ehkä se rotu mitä rakastan esittää. Muita mahtavia rotuja on mm. bokserit, kerrynterrierit ja australianterrierit.

8. Miten toimit uuden koiran kanssa?
Aina, kun saan uuden koiran, ensimmäisenä katson miten koira reagoi eri asioihin. Antaako koira koskea, onko ääniherkkä, miten reagoi muihin koiriin jne. Kun huomaan ettei jokin esitystapa ei sovi juuri sille koiralle, kokeilen toisia keinoja ja tapoja tehdä asiat.

9. Miten luot kontaktin uuden koiran kanssa? 

Luon koiraan kontaktin ensin kokeilemalla syökö koira nameja, ja miten se reagoi ääneeni ja namupaloihin. Kun löydän asian, johon koira reagoi iloisesti, alan painottaa sitä. Jos koira reagoi iloiseen kehumiseen heiluttaen häntää, kehun ja tsemppaan koiraa paljon. Joillain koirilla se voi olla fyysinen pieni leikki ja namit.

10. Onko jotain yleistä virhettä mikä tehdään?
Yleisin virhe mitä handlerit tekevät on varmaan, että unohdetaan jokaisen koiran olevan erilainen ja aina voi oppia uutta ja parantaa suoritusta. Myös itsensä esittäminen on valitettavan yleistä ja koira unohdetaan kokonaan. Koiran tsemppaus tuppaa myös unohtumaan monella, se on avain moniin hienoihin asioihin!

11. Mitä neuvoja antaisit aloittelevalle handlerille?

Aloittelevien nuorien on hyvä muistaa, ettei kaikkea opi yhdessä yössä ja kaikki tekevät virheitä, joten ei saa luovuttaa. Olkaa myös aina avoimia treenaamaan vieraita rotuja ja koiria, vain niin opitte ja saattee kokemusta. Muistakaa myös pitää hauskaa, älkääkä ottako kisoja niin tosissaan. Kaikki alottavat pohjalta ja sieltä on suunta vain ylöspäin!

Handlerit haastattelussa osa 1 ~ Sara Jokela

Nyt on uuden postaussarjan ensimmäisen osan vuoro! Tämä on vähän blogin pääasiallista aihetta lähempänä, kuin Valokuvaajat haastattelussa -sarja, nimittäin nyt haastatellaan handlereita! Idea on ihan sama kuin kuvaajien kanssa. Tästä on toivottavasti tulossa aika pitkä sarja, koska hyviä ja tunnettuja handlereita on vähän enemmän kuin valokuvaajia. Valokuvaajien haastattelutkin tulevat jatkumaan kyllä vielä.

Ensimmäinen haastetaltava on Sara Jokela, joka on tuttu näky varsinkin kääpiösnautseri kehissä ja on nyt jo kolmatta kertaa Suomen edustusjoukkueessa Pohjoismaiden voittajaan (2016, 2015 ja 2012).

Edustusjoukkue 2015

1. Kerro itsestäsi ja taustasta handlerina? 

Sara Jokela, 16 , Nurmijärveltä. Meille tuli koira vuonna 2006 jouluna jolloin kasvattaja ehdotti josko mentäisi yhteen näyttelyyn, suostuttiin ja siellä meidän koira sitten voitti, innostuttiin harrastuksesta ja siskoni alkoi esittämään koiria ja kisaamaan junior handlerissa, itse nukuin teltassa melkein joka näyttelyssä. Kävin parissa lapsi&koira kisassa, mutta niistä ei kauheasti pärjäämistä tullut. Vuonna 2011 Rovaniemellä minut oli ilmoitettu Junior Handler-kisaan jossa lauantaina oli normi kilpailu jossa olin 5. ja sunnuntaina SM-osakilpailu jossa sijoituin nuorempien 2. siitä tämä harrastus minun osalta sai alkunsa.

2. Millainen handleri olet?
Tää on vaikee kysymys, en oo ikinä miettinyt oikein et minkälainen oon itse handlerina, mutta sen tiedän että oon ainakin rauhallinen ja kärsivällinen ja iloinen handleri.

3. Sinun hyvät ja huonot puolesi handlerina? 

Hyvät puolet minussa on se että en stressaa ja en panikoi jos koira päättäkin temppuilla vaan olen rauhallinen ja yritän rauhallisesti saada sen rauhoittumaan.

Huono puoli minussa handlerina on se, että jännitän paljon ennen kisaa, mutta onneksi jännitys laukeaa kun pääsen kisaamaan.

4. Ikimuistoisin näyttely/kokemus handlerina? 

Ikimuistoisin näyttely ja kokemus ehdottomasti on vuoden 2012 Tampereen PMV-kisa, kisasin meidän omalla koiralla kääpiösnautserilla Cardolla, en ollut kisannut vielä vuottakaan kun osallistuin siihen kilpailuun. En jännittänyt kisaa millään tavalla koska paineita ei ollut. Tuomarina toimi Tomas Rohlin Tanskasta. Hän oli ystävällinen tuomari. Lopputuloksena sain paikan maajoukkueeseen voittaessani kisan. Arvostelussani luki "This girl knows how to handle a schnauzer". Silloin kun älysin että on enää kolme handleria jäljellä aloin itkemään, koska saavutus oli suuri minunlaiselleni aloittelijalle. Ja kun voitin niin oli kyllä itkussa pidettelemistä, taisi tukijoukoiltakin pari kyyneltä päästä.

5. Millainen on mielestäsi hyvä handleri? 

Hyvä handleri mielestäni esittää koiraa niin, että sen parhaat puolet tulevat esiin. Hän myös keskittyy koiran esittämiseen eikä itsensä esittämiseen, joka on tärkeää! Käsittelee koiraa nätisti ja kauniisti eikä riuhdo. Myös mukava ja kohtelias kehäkäyttäytyminen kuuluu mielestäni hyvän handlerin piirteisiin.

6. Onko sinulla joku jolta olet oppinut taitojasi? 

Siskoni joskus opetti minulle perustaidot kotipihalla, mutta suurimman osan opin itse.

7. Onko sinulla jotain lempirotuja esittää? 

Lempirotuja esittää on terrierit, koska niistä löytyy luonnetta ja iloisuutta.

8. Miten toimit uuden koiran kanssa? 

Kun saan uuden koiran käsiini, en heti rupea seisottamaan sitä, vaan pyrin tutustumaan siihen muulla tavalla, kuten ihan vaan kävelemällä ja leikkimällä koiran kanssa. Sitten kun huomaa, että koira luottaa minuun, voin ruveta kokeilemaan seisotusta.

9. Miten luot kontaktin uuden koiran kanssa? 

Aluksi leikin ja yritän herättää koiran mielenkiinnon joko nameilla tai puhumalla koiralle.

10. Onko jotain yleistä virhettä mikä tehdään? 

Yleisiä virheitä junior handlerissa on paljon, kuten se ettei keskitytä koiran esittämiseen vaan enemmänkin itsensä. Myös se, että kilpailu otetaan liian tosissaan toistuu usein.

11. Mitä neuvoja antaisit aloittelevalle handlerille?

Aloittelevalle handlerille antaisin neuvoksi sen, ettei luovuta, häviöitä tulee ja se on normaalia, siitä ei kannata huolestua, kunhan jaksaa iloisin mielin mennä seuraavaan kisaan. Kannattaa muistaa myös kisailla useilla roduilla, siitä oppii.