Handlerit haastattelussa osa 1 ~ Sara Jokela

Nyt on uuden postaussarjan ensimmäisen osan vuoro! Tämä on vähän blogin pääasiallista aihetta lähempänä, kuin Valokuvaajat haastattelussa -sarja, nimittäin nyt haastatellaan handlereita! Idea on ihan sama kuin kuvaajien kanssa. Tästä on toivottavasti tulossa aika pitkä sarja, koska hyviä ja tunnettuja handlereita on vähän enemmän kuin valokuvaajia. Valokuvaajien haastattelutkin tulevat jatkumaan kyllä vielä.

Ensimmäinen haastetaltava on Sara Jokela, joka on tuttu näky varsinkin kääpiösnautseri kehissä ja on nyt jo kolmatta kertaa Suomen edustusjoukkueessa Pohjoismaiden voittajaan (2016, 2015 ja 2012).

Edustusjoukkue 2015

1. Kerro itsestäsi ja taustasta handlerina? 

Sara Jokela, 16 , Nurmijärveltä. Meille tuli koira vuonna 2006 jouluna jolloin kasvattaja ehdotti josko mentäisi yhteen näyttelyyn, suostuttiin ja siellä meidän koira sitten voitti, innostuttiin harrastuksesta ja siskoni alkoi esittämään koiria ja kisaamaan junior handlerissa, itse nukuin teltassa melkein joka näyttelyssä. Kävin parissa lapsi&koira kisassa, mutta niistä ei kauheasti pärjäämistä tullut. Vuonna 2011 Rovaniemellä minut oli ilmoitettu Junior Handler-kisaan jossa lauantaina oli normi kilpailu jossa olin 5. ja sunnuntaina SM-osakilpailu jossa sijoituin nuorempien 2. siitä tämä harrastus minun osalta sai alkunsa.

2. Millainen handleri olet?
Tää on vaikee kysymys, en oo ikinä miettinyt oikein et minkälainen oon itse handlerina, mutta sen tiedän että oon ainakin rauhallinen ja kärsivällinen ja iloinen handleri.

3. Sinun hyvät ja huonot puolesi handlerina? 

Hyvät puolet minussa on se että en stressaa ja en panikoi jos koira päättäkin temppuilla vaan olen rauhallinen ja yritän rauhallisesti saada sen rauhoittumaan.

Huono puoli minussa handlerina on se, että jännitän paljon ennen kisaa, mutta onneksi jännitys laukeaa kun pääsen kisaamaan.

4. Ikimuistoisin näyttely/kokemus handlerina? 

Ikimuistoisin näyttely ja kokemus ehdottomasti on vuoden 2012 Tampereen PMV-kisa, kisasin meidän omalla koiralla kääpiösnautserilla Cardolla, en ollut kisannut vielä vuottakaan kun osallistuin siihen kilpailuun. En jännittänyt kisaa millään tavalla koska paineita ei ollut. Tuomarina toimi Tomas Rohlin Tanskasta. Hän oli ystävällinen tuomari. Lopputuloksena sain paikan maajoukkueeseen voittaessani kisan. Arvostelussani luki "This girl knows how to handle a schnauzer". Silloin kun älysin että on enää kolme handleria jäljellä aloin itkemään, koska saavutus oli suuri minunlaiselleni aloittelijalle. Ja kun voitin niin oli kyllä itkussa pidettelemistä, taisi tukijoukoiltakin pari kyyneltä päästä.

5. Millainen on mielestäsi hyvä handleri? 

Hyvä handleri mielestäni esittää koiraa niin, että sen parhaat puolet tulevat esiin. Hän myös keskittyy koiran esittämiseen eikä itsensä esittämiseen, joka on tärkeää! Käsittelee koiraa nätisti ja kauniisti eikä riuhdo. Myös mukava ja kohtelias kehäkäyttäytyminen kuuluu mielestäni hyvän handlerin piirteisiin.

6. Onko sinulla joku jolta olet oppinut taitojasi? 

Siskoni joskus opetti minulle perustaidot kotipihalla, mutta suurimman osan opin itse.

7. Onko sinulla jotain lempirotuja esittää? 

Lempirotuja esittää on terrierit, koska niistä löytyy luonnetta ja iloisuutta.

8. Miten toimit uuden koiran kanssa? 

Kun saan uuden koiran käsiini, en heti rupea seisottamaan sitä, vaan pyrin tutustumaan siihen muulla tavalla, kuten ihan vaan kävelemällä ja leikkimällä koiran kanssa. Sitten kun huomaa, että koira luottaa minuun, voin ruveta kokeilemaan seisotusta.

9. Miten luot kontaktin uuden koiran kanssa? 

Aluksi leikin ja yritän herättää koiran mielenkiinnon joko nameilla tai puhumalla koiralle.

10. Onko jotain yleistä virhettä mikä tehdään? 

Yleisiä virheitä junior handlerissa on paljon, kuten se ettei keskitytä koiran esittämiseen vaan enemmänkin itsensä. Myös se, että kilpailu otetaan liian tosissaan toistuu usein.

11. Mitä neuvoja antaisit aloittelevalle handlerille?

Aloittelevalle handlerille antaisin neuvoksi sen, ettei luovuta, häviöitä tulee ja se on normaalia, siitä ei kannata huolestua, kunhan jaksaa iloisin mielin mennä seuraavaan kisaan. Kannattaa muistaa myös kisailla useilla roduilla, siitä oppii.