Handlerit haastattelussa osa 4 ~ Hilde Fredriksson

Tällä kertaa haastattelussa on Hilde Fredriksson, joka on upeasti menestynyt junnuaikoinaan, voittaen Suomen-, Pohjoismaiden- ja Maailmanmestaruuden. Tällä hetkellä Hilde esittää koiria näyttelyissä, menestyen mahtavasti, ja on välillä tuomaroimassakin junnuja. Mutta nyt pidemmittä puheitta, mennään Hilden vastauksiin kysymyksiini.

Aiemmin ilmestyneet:
Osa 1 ~ Sara Jokela
Osa 2 ~ Tilda Rinne
Osa 3 ~ Lotta Nykänen

1. Kerro itsestäsi ja taustasta handlerina?

Olen Hilde Fredriksson, 21 vuotias Helsingistä. Minulla on kaksi kleinspitziä kotona, kohta 10-vuotias Nelli ja 6-vuotias Ninja. Koiria olen esittänyt yli 10 vuotta, aloitin siis jo nuorena. Ensimmäinen koirani oli kleinspitz Tipsu, jonka perheeni sai kun olin 7-vuotias. Tipsun oli tarkoitus olla vain kotikoira, perheen lenkkikaveri. Jostain syystä eksyin match show:hun eräänä päivänä ja aloitin lapsi ja koira-kisoissa käymisen. Yhtenä päivänä myöhästyin lapsi ja koira-kisasta ja jouduin osallistumaan junior handleriin. Vaikka olin nuorin osanottaja, sijoituimme Tipsun kanssa viidensiksi 20. kilpailijasta. Tästä lähti ajatus ilmoittaa Tipsu rotukehiin ja parin rotukehän jälkeen osallistuin ensimmäiseen junior handler-kehään. Tipsu oli todella vaikea koira jo kotioloissa, sillä se oli pelkopurija. Näyttelyissä sain sen lopulta rentoutumaan niin, että se voitti jopa Rotunsa parhaan kerran, puhumattakaan meidän yhteisistä junior handler-voitoista jotka todella olivat työvoittoja. Tipsu oli se koira, joka opetti minulle kaikista eniten. Tutustuttuani uusiin ystäviin kehien laidalla, sain lainaksi muiden koiria kilpailuihin. Siitä se sitten oikeastaan lähti, eikä loppua ole ollut näkyvissä!

2. Millainen handleri olet?

Pyrin pitämään hauskaa koiran kanssa kehässä, sillä sekä koiran ja esittäjän pitäisi nauttia tilanteesta. Olen myös usein hyvin rauhallinen ja minulla on erittäin pitkä pinna. Yritän kokoajan kehittyä, käyn esim. mahdollisuuksien mukaan mielelläni esittämässä koiria eri rotujen kollegioissa, sillä mielestäni on todella mielenkiintoista kuulla asiantuntijoiden lausuntoja eri roduista.

3. Sinun hyvät ja huonot puolesi handlerina?
Hyviksi puoliksi sanoisin, että minulla on aika laaja tuntemus eri roduista. Junior handler-aikana pyrin kisaamaan monella eri rodulla ja koiralla, sillä halusin oppia uutta kokoajan. Tämä oli hyvä valttikortti junior handler-kisoissa kun vaihdatettiin koiria. Tänäkin päivänä uusia kokemuksia tulee kokoajan eteen, ja mikäs sen parempaa. Kuten aikaisemmin sanoin, on minulla hyvät hermot ja pysyn melko rauhallisena vaikka eteen tulisi hankala tilanne. En myöskään koskaan ole jännittänyt kehätilannetta ja siitä on aina ollut vain hyötyä. Huono puoli minussa on se, että keskityn todella paljon koiraan kehässä ja kaikki muu saattaa jäädä pimentoon. Monesti en huomaa esim. kun tuomari huitoo minua kohti tai toiset ovat jo lähteneet liikkeelle.

4. Ikimuistoisin näyttely/kokemus handlerina?

Ikimuistoisia kokemuksia on monia, tietenkin isojen arvokisojen voitot kuuluvat niihin. Pohjoismaidenmestaruusvoitto vuonna 2009 oli todella huikea, olin vasta 14-vuotias ja en ollut saanut toivomaani rotua kilpailuun. Lopulta minulle hankittiin saluki, ja juoksin melkein suoraan kehään sen enempää tutustumatta koiraan. Tässä sain käyttää kaikkea oppimaani, sillä koirakaan ei ollut helpoimmasta päästä! Ennen tätä kisaa en ollut edes kisannut Suomenmestaruuskisassa kertaakaan. Kova työ palkittiin tunnetun ex-ammattihandlerin tuomaroimana. Viiden vuoden päästä tästä, sain esittää kisassa olleen tuomarin faaraokoiraa maailmanvoittaja-näyttelyssä rotunsa parhaaksi asti. Myöhemmin Suomen ja maailmanmestaruudet ovat tietenkin jääneet mieleen, kuin myös Cruft’sissa kisaaminen ihan kokemuksen vuoksi! Myös katastrofaaliset tilanteet jäävät yllättävän hyvin muistiin, kuten esim. ollessani Thaimaassa näyttelyssä. Jalkani lähti lipsumaan kengästä, ja lopulta lensin suoraan naamalleni juostessani edes-takaisin esittämäni thai ridgebackin kanssa.

5. Millainen on mielestäsi hyvä handleri?

Mielestäni hyvä koiranesittäjä tietää paljon eri alueista. Hän osaa lukea koiraa, tietää koiran anatomiasta ja on näkymätön antaen koiralle kaiken huomion. Hän tekee esittämisen helpoksi, ilman mitään ylimääräisiä kommervenkkeja. Kun katsot hyvää esittäjää, silmäsi kiinnittyy koiraan ja et oikeastaan muista kuka oli hihnanpäässä. Silloin esittäjä on onnistunut tehtävässään.

6. Onko sinulla joku jolta olet oppinut taitojasi?

On niin monia ihmisiä, jotka ovat auttaneet minua näiden viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kaikki koiranomistajat, joilta lainasin koiria junior handleriin, ovat neuvoneet minua miten juuri heidän rotuansa kuuluu esittää. Ihan alussa ystäväni auttoivat, treenasimme yhdessä. On lukuisia jotka ovat jakaneet tietonsa ja taitonsa minulle ja olen siitä todella kiitollinen. Ilman heitä en varmastikaan olisi päässyt näin pitkälle! Perheeni ei todellakaan ollut koiranäyttelymaailmassa, nyt myöhemmin äitini on hurahtanut harrastukseen ja toimii usein kehäsihteerinä. Kehään häntä ei kuitenkaan edes kirveellä uhaten saisi, joten ”veressä” ei tämä harrastus ole ollut! Siksi olenkin niin kiitollinen, että olen saanut monia ystäviä, jotka ovat auttaneet pitkin vuosia.

7. Onko sinulla jotain lempirotuja esittää?

Rakastan juosta isojen koirien kanssa ja pidän roduista joiden kanssa saa luotua kunnon kontaktin. Mitään yhtä rotua ei ole, pidän oikeastaan kaikista rotuista. Yksilötasolla sitten on moniakin lempikoiria. Tällä hetkellä esitän pääasiassa partacollieita, australianpaimenkoiria, buhundeja ja skotlanninterriereitä. Kaikki nämä rodut ovat todella hauskoja ja haasteellisia omalla tavallaan.

8. Miten toimit uuden koiran kanssa?

Riippuu täysin siitä mikä rotu ja minkälainen koira ovat kyseessä. Paras tapa tutustua uuteen koiraan on tehdä kaikkea normaalia sen kanssa. Mennä leikkimään tai lenkille, niin näkee miten koira toimii eri tilanteissa. Toki jos näyttelyssä suoraan pitää mennä kehään uuden koira kanssa, niin tilanne on eri. Silloin yleensä makupalat ovat hyviä ja esim. temppujen tekeminen. Tämäkään ei päde kaikkiin, joten jokaisessa tilanteessa tarvitaan koiranlukutaitoa. Yleensä myös koiranomistaja tietää parhaiten miten koiran kanssa on toimittu.

9. Miten luot kontaktin uuden koiran kanssa?

Puhumalla, leikkimällä, silittämällä, teettämällä temppuja tai mitä ikinä tuleekaan mieleen! Kuten sanottu, täytyy ensin koittaa lukea koiraa ja kysyä omistajalta millainen koira on.

10. Onko jotain yleistä virhettä mikä tehdään?

Monesti koiria ei kehuta kehässä ja sitten ihmetellään miksi se vaan riuhtoo tai haistelee maata. Koira tarvitsee motivaatiota tekemiseen, ja siihen ei välttämättä riitä pelkät makupalat. Myös ns. ”itsensä esittäminen” on hyvin yleistä varsinkin ulkomailla ja tähän ei kenenkään tulisi pyrkiä. Yksi iso virhe mitä yleensä huomaan esittäjien tekevän, on että esitetään jokainen koira samalla tavalla. Tässä taas tulee esiin eri rotujen ja yksilöiden tuntemuksen tärkeys!

11. Pitäisikö aikuisten oppia nuorten esittämisestä jotain?

Ehdottomasti! Aikuisten pitäisi oppia nuorilta siinä missä nuoret oppivat vanhemmilta. Molemmat ovat eri tilanteissa, ja molemmilla on varmasti annettavaa toiselle. Varsinkin rotukehissä monet aikuiset voisivat tehdä tuomarin työstä paljon helpomman, esimerkiksi olemalla valmiina kun tuomari katsoo ja oppimalla liikuttamaan koiraa oikein. Se minkä jokaisen esittäjän tulisi oppia, ovat käytöstavat kanssakilpailjoita, koiria ja tuomaria kohtaan! Aivan sama, kuka voittaa niin aina pitää olla reilu ja onnitella. Pitää muistaa, että näyttelyt on arvostelulaji ja tuomari on se joka päätöksen tekee.

12. Mitä neuvoja antaisit aloittelevalle handlerille?

Neuvoisin kaikki nuoria opiskelemaan paljon koirista, niiden esittämistavoista ja ihan koiran koulutuksesta. Aloittelevan esittäjän kannattaa rohkeasti mennä mukaan treeneihin, tai suoraan näyttelyyn. Kuulen monesti että nuori ei uskalla mennä sm-osakilpailuun, tai jonkun tunnetun tuomarin kehään? Osakilpailussa ei ole mitään eroa normaaliin kisaan, ainoastaan se, että voittaja pääsee Suomenmestaruusfinaaliin. Tuomarilla ei taas ole mitään merkitystä siihen, minkälaisen suorituksen teet kehässä, ainoastaan mikä lopputulos on. Kannustakaa toisianne, tutustukaa uusiin ystäviin ja olkaa aktiivisia! Mitä sinä voit tehdä lajin eteen? Voit vaikka kouluttaa nuorempia alueellasi. Nykyään kilpailijamäärät ovat todella laskussa, enkä oikein osaa sanoa miksi. Joten meidän kaikkien täytyy olla aktiivisia ja pitää tämä upea laji hengissä! Minulta voi aina tulla kysymään neuvoja tai vaan juttelemaan näyttelyissä, kaikki ollaan oltu aloittelijoita joskus.

Mielipiteitä näistä haastatteluista saa kertoa ja myös toiveita ketä haastattelisin!