Valokuvaajat haastattelussa osa 2 ~ Mikko Marttinen

Tässä on nyt toinen osa Valokuvaajat haastattelussa -postaussarjasta. Lisää tulee jossain vaiheessa, kun vain keksin lisää haastateltavia.

Tässä osassa haastateltavana on ehkä parhaiten koiranäyttelykuvistaan tunnettu Mikko Marttinen, Kuvauksellista photography. Kiitos Mikko!

Osa 1 ~ Ilona Mikkonen

Kaikki kuvat © Mikko Marttinen, Kuvauksellista photography

1. Miksi ja milloin aloitit valokuvaamisen?

Olen tykännyt valokuvauksesta ja kuvista melkeinpä 90-luvulta saakka. Harrastamaan aloin kuitenkin vasta oikeastaan reilu kymmenen vuotta sitten, kun digitaaliset kamerat yleistyivät. Ensimmäiset vuodet kuluivat oikeastaan opetellessa valokuvauksen tekniikkaa. Vuonna 2010 etsin uusia aiheita kuvaukseen ja päätin käydä agiltykilpailuissa. Siitä pari viikkoa olin tokokisoissa ja reilu kuukausi siitä vuorossa olikin ensimmäinen koiranäyttely Jyväskylässä marraskuussa 2010. Sillä tiellä olen yhä.    

2. Millainen on kuvauskalustosi?

Tein aikanaan valinnan, että haluan lähteä Canonin leiriin. Tämä valinta ei ole vielä tähän päivään kaduttanut ainakaan liiaksi. Tällä hetkellä käytössäni on kolme runkoa ja useita erilaisia linssejä. Saattaa kuulostaa tuhlailulle pitää niin montaa, mutta yleensä minulla on aina kaksi runkoa mukana kun kuvaan. Toisessa rungossa on kiinni laajakulma ja toisessa zoom objektiivi. Runkojen ja objektiivien lisäksi ei kannata unohtaa kaikkea muuta “oheiskrääsää”. Näihin kuuluu esimerkiksi muistikortit, akut, reput, salamat, jalustat, sateenvarjot, erilaiset heijastimet ja dropboksit. Kaikkineen varusteita on tullut hankittua noin 14 000 euron arvosta. Tähän lukuun täytyisi tietenkin lisätä tietokoneet ja ulkoiset kovalevyt kuvien säilyttämistä varten, sekä kotisivut joista myös täytyy maksaa vuosittaista maksua.

3. Mikä on mielestäsi tärkeintä näyttelyitä kuvatessa?

Monet saattavat tuntea minut tilannekuvista koiranäyttelyissä. Jotta saa otettua onnistuneen tilannekuvan, ei kuvauksen kohde saa tietää olevansa kuvattavana. Tästä syystä on tärkeä olla huomaamaton. Tällöin ihmiset eivät ala esiintymään ja tilanteet pystyy ikuistamaan kuten ne tapahtuvat oikeasti.

Mikäli haluaa onnistuneita näyttelykuvia niin tärkeintä on tietenkin olla sijoittuneena oikeassa kulmassa kohteeseen. Mikäli koiria seisotetaan täytyisi kuva saada edestäpäin. Liikuttaessa pitäisi pystyä saada koira eteen ja handleri taakse mieluusti suoralla ei kaarretta. Mikäli kehät ovat sijoitettu siten, että on seinää, telttoja, yleisöä, tuomaripöytä tai mitä tahansa estämässä hyvää sijoittumista niin ei tule hyviä valokuvia. Hankalissa paikoissa täytyy vain kiertää, kokeilla ja mukautua tilanteeseen tai vaihtaa kehää.   

4. Millä ohjelmalla muokkaat kuvasi?

Teen kuvien editointia vain ja ainoastaan Adobe Lightroom ohjelmalla. Olen käyttänyt Lightroomia noin seitsemän vuotta enkä näe mitään muuta vaihtoehtoa kuvien editoimiseen. Lightroomilla pystyy rajata, muokata säätöjä, käyttää erilaisia tehosteita yms. Sillä pystyisi myös muokkaamaan itse kuvaa, mutta sitä teen äärimmäisen harvoin. Mielestäni tärkeintä on, että kuva on juuri sellainen kuin se kuvaushetkellä oli, joten en tule koskaan käyttämään Adobe Photoshoppia koirien kanssa.  

5. Mitä teet kuville ennen niiden julkaisua ja kuinka kauan sinulla kestää saada yhden näyttelyn kuvat julkaistua?

Monet ihmiset eivät ehkä ymmärrä, että näyttelypäivän päätteeksi oikea työ vasta alkaa. Ota yleensä näyttelypäivän aikana noin 2000 - 5000 kuvaa. Suurin osa niistä on tietenkin turhia varsinkin jos olen panostanut juoksukuvien saamiseen. Tällöin yhden kuvan läpikäymiseen ei pysty käyttämään liiaksi aikaa. Hyvä hihavakio on ollut, että olen pystynyt yhden illan aikana käymään noin 2000 kuvaa läpi. Tällöin yhden päivän kuvien kanssa yleensä menee se pari iltaa normaalin työpäivän päälle. Se tarkoittaa noin 4-10 sekuntia per kuva valituille kuville aikaa.

Mikäli minulla on kiire saada kuvat valmiiksi, käyn kuvia läpi kameran näytöltä poistaen turhia. Kun kuvat on saatu koneelle Lightroomin kansioon, katson jokaisen kuvan läpi ja valitsen editoitavaksi päätyvät kuvat. Toisella kierroksella rajaan kaikki valitut kuvat ja karsin pois huonoja valintoja valituista. Kolmas kierros on sävyjen laittaminen kuntoon. Yleensä pyrin käyttämään kyseiselle päivälle tehtyä presettiä eli etukäteen tehtyjä valintoja sävyjen suhteen. Ulkona olosuhteet vaihtelevat jatkuvasti ja sisällä eri halleissa on yleensä erilaiset valaistukset, joten jokainen kuva täytyy editoida kuitenkin erikseen.    

6. Mielestäsi ikimuistoisin kuvausreissusi?

Jokainen kuvauspäivä on oma reissunsa. Reissuja on vuosien mittaan tullut jo satoja. Niistä ei ehkä jotain tiettyä päivää ole jäänyt liiaksi mieleen, mutta on tietenkin useita hetkiä jotka ovat jääneet mieleen. Mieleenpainuvimpia hetkiä on olleet tietenkin kaikki maailmanvoittajat, Messarin finaalit ja Tuomarinkartanon ukkoset.  

7. Mielestäsi onnistunein tai muuten lempikuvasi/kuviasi ottamistasi kuvista?

Siinä vaiheessa kun valokuvatiedostojen määrät huitelee siellä 500 000 kuvan paikkeilla pystyy sanomaan, että on niitä onnistuneita kuvia varmasti ainakin pari. Yhtään täydellistä kuvaa en ole ottanut omasta mielestäni tähän mennessä. Lähes täydellisiä kuvia on ollut muutamia, mutta aina pystyn jokaisesta jotain pientä virhettä huomaamaan. En pysty nimetä mikä olisi kaikista onnistunein, koska yksikään ei ole täydellinen tähän mennessä. Mieluisimpia kuvia omaan silmään ovat toki olleet esimerkiksi mustavalkoiset kaupunkikuvat.

8. Oletko opiskellut valokuvaamista tai jotain siihen liittyvää vai oletko ns. itse oppinut?

Oman koulutukseni puolesta (BBA) olen käynyt kuvankäsittelyn ja digitaalisen valokuvauksen kurssit. Kurssit ovat antaneet hyviä vinkkejä, mutta suurin osa oppimisesta on tullut valokuvaamisen, lukemisen ja kokemuksen myötä.

9. Yleisin virhe minkä aloitteleva kuvaaja tekee kuvatessa tai kuvia muokatessa?

Sanoisin yleisimmän virheen tapahtuvan kuvien julkaisemisessa. Mikäli koirasta on useampi hieno juoksukuva laittakaa esille maksimissaan kaksi kuvaa. Kukaan ei halua nähdä galleriassa samasta koirasta peräkkäin kymmentä kuvaa. Jos joku haluaa useamman kuvan omasta koirastaan niin sitten ne laitetaan erikseen nähtäväksi, mutta ei päägalleriaan.

Toisena aloittelevien kuvaajien ongelmana sanoisin löytyvän kuvien muokkaamisesta. Vaikka onkin todella hienoa saada kuvat heti esille, niin pyrkikää aina täydellisyyteen. Jos on saanut kuvat esille samana päivänä kuin tapahtuma on ollut, niin aivan varmasti on oiottu jossain tai kuvien määrä on ollut todella pieni. Kuvat ovat internetissä vuosia esillä, joten haluatteko tuoda omaa nimeänne suttuisilla rajaamattomilla ja viimeistelemättömillä kuvilla. Mikäli kuvat on suoristettu ja rajattu nätisti sekä niiden sävyt ovat viimeisteltyjä kuvat ja myös kuvaaja jää mieleen hyvänä kuvaajana. Ei yksikään näyttelytoimikunta kutsu näyttelyn valokuvaajaksi henkilöä, jonka kuvat ovat editoimattomia ja vinoja.    

10. Kumpia tykkäät ottaa näyttelyissä enemmän, pönötys- vai tunnelmakuvia?

Näyttelyissä ehdottomasti mieluisimpia ovat tunnelmakuvat. Niissä on kuten nimikin sen sanoo sitä tunnetta mukana. Pönötyskuvat kertovat omistajille enemmän, mutta niissä ei sinänsä ole mitään jännittävää. Juoksukuvat ovat puolestaan ne haastavin kuvauksen muoto näyttelyissä, mutta niistä pystyy saada upeita otoksia.

11. Mikä on näyttelyissä haastavinta kuvata?

Ei ole olemassa näyttelyä, joka ei olisi haastava. Jokainen näyttely tuo omat haasteensa. Yleensä sisätiloissa haasteen tuo valon puuttuminen, joka luo teknisiä ongelmia. Ulkona taas haasteena on sääolosuhteet, jotka vaikuttavat niin teknisesti asetuksiin kuin yleiseen mielialaan jos siis sataa. Jos olosuhteet ovat kunnossa niin sen jälkeen haasteena on oikean kuvakulman löytäminen, josta löytyykin lisätietoa kysymyksestä 3.

12. Kuinka paljon yhdeltä kuvausreissulta tulee kuvia? Paljonko siitä lopulta päätyy julkaistavaksi?

Yleensä yhden päivän aikana tulee noin 2000-5000 kuvaa. On ollut toki päiviä, jolloin Kuvauksellista Photography:lla on ollut kaksi kuvaajaa eli puolisoni toisena kameran takana ja kuvia tulee silloin tuostakin enemmän. Riippuen siitä olenko kuvannut enemmän seisotuksia vai liikekuvia julkaisuun saakka päätyy noin ⅓ - ⅙ osa kuvista. Kansioni ovat yleensä hulppean kokoisia suuren kuvamäärän takia. Yhdestä tilanteesta tulee aina yleensä noin kaksi kuvaa ja mikäli on kyse juoksusta niin 3-6.

13. Onko jotain rotua, josta tykkäät erityisesti ottaa kuvia?

Pyrin ottamaan kuvia kaikista koirista rotuun katsomatta. Alkuaikoina kun kuvasin näyttelyissä koitin ihan etsiä eri rotuisia koiria, mutta lopetin sen jo parin vuoden kuvaamisen jälkeen. Pariisin maailmannäyttelystä sai sen verran erikoisia rotuja suuret määrät kuviin, että ei ole löytynyt enää puuttuvia rotuja kovinkaan. Vaikka pyrinkin ottamaan kuvia kaikista roduista niin kyllähän sieltä löytyy muutamista roduista hieman enemmän kuvia kuin toisista. Yleisesti ottaen turkkirodut tuovat kuviin enemmän jännitystä esimerkiksi tuulenpuuskien kanssa. Tästä syystä minut löytää esimerkiksi ensikesänä varmasti afgaaninvinttikoirien ja salukien erkkareista.

14. Mitä tulisi ottaa huomioon, kun lähtee kuvaamaan näyttelyihin?

Mikäli päättää lähteä näyttelyihin kuvaamaan niin kannattaa varautua haasteisiin. Sisätiloissa ei halvimmilla kameroilla tee mitään, koska valoa ei ole yhtään. Ulkona puolestaan valoa voi olla liikaa tai sadekuuro yllättää. Kun on kävellyt koko päivän näyttelyissä niin sen kyllä huomaa viimeistään illasta jaloista.

Yleisenä sääntönä sanoisin kunnioittakaa kehää. Kehää ei saa häiritä millään tavoin ja sinne ei saa missään nimessä mennä kuin tietyllä hetkellä. Toisena sääntöjä sanoisin yleisen säännön joka koskee valokuvausta. Älkää kuvatko mitään mikä saattaa olla haitaksi valokuvauksen kohteelle. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi ns. nolot tilanteet tai onnettomuudet. Yksikään näyttelykoiran omistaja ei halua löytää omasta koirastaan kuvia joissa koira esimerkiksi pissaa tai ulostaa kehään tai jossa handlerit ovat kaatumassa. Täytyy myös aina pitää mielessä, että koirien omistajat eivät halua nähdä koiristaan yhtään epäedustavaa kuvaa internetissä. Kolmantena kohtana sanoisin muita kuvaajia koskevan ns. herrasmiessäännön. Mikäli näyttelyssä on näyttelyn oma valokuvaaja niin antakaa hänelle tilaa. Hän on järjestäjien kautta silloin töissä ja hänen täytyy saada ne parhaat paikat, jotta näyttelytoimikunta saa hyvää mainosta kauniilla kuvilla.